Kesä alkaa olla pikkuhiljaa mukavasti ohi ja oon päässyt takasin töihin. Ilmasekshan ei kehtaa tietenkään blogata. Kesä on aina ollu mulle vähän sellasta ylläpitokautta. Kesäkuu näyttää 9 treeniä ja heinäkuussa on kerteny jo 12 rimpuilua. Ulkonahan on käyty ahkerasti 3 kertaa kuukaudessa tahtia, YEAH.

Droppi kevään huippukunnosta tuntu yllättäen jäätävän isolta. Onneks mulla on edes sen verran  ymmärrystä etten elättele toiveita ainasesta huippukondiksesta. Ihmiskeho ei siihen yksinkertasesti kykene.Simppeli juttu ja mitä vähemmän sillä vaivaa omaa päätään, sitä mukavampi on taas suoriutua sillä samalla tasolla millä oli jo pari vuotta aikasemmin.

Mulla on kertakaikkiaan ollu melko rajotetusti aikaa kiivetä tytön syntymän jälkeen.Siitä on ollu onneks jotain hyötyäkin. Se on innostanu harjottelemaan vähän kurinalasemmin.Pääasiassa kampustelua 2 krt viikko ja lukotusharjotteita seinällä siihen kylkeen. Keskivartalokin on saanu kyytiä keväiseen malliin.Sormilauta on musta aika kömpelö keksintö ja  roikun siinä lähinnä vierotusoireiden aiheuttamii oireisiin.

Kiipeilyharrastuksen aiheuttama 5 vuotta jatkunu dieetti on ohi parin kuukauden päästä.Toki ruokavalio jatkuu järkevänä, mutta pyrkimys pudottaa painoa saa tulla tiensäpäähän. Jos olisin aikanaan kiristelly ja tavotellu tätä mulle maagista 75 kilon rajaa, siihen ei varmaan hirveetä eforttia olis tarvinu. Boulderoidessa on kuitenki tullu paremman laatusta lihaa aika reippaanlaisesti. Kivaltahan se näyttää, mut kerryttää kiloja. No syyskuuhuun mennessä lupaan itelleni tän painon saavuttaa. Samaan rakoon yritän kaivaa jonkunmoisen suorituspiikin ja kiivetä jonkun mulle vaikean linjan, sisältä tai ulkoo ei sen väliä, niinku ei oo greidilläkään. Riittää että siinä on riittävästi porjektoitavaa.

Ja koska otin pitkästä kuvan joka mielyttää omaa silmää, postaan sen kivasti tähän

Käykäähän ulkona kiipeemässä.