Olo ollut edelleen niin tukkonen ettei ole uskaltanu kiivetä. Näinpä on kerenny valokuvaamaan melko aktiivisesti.

Jatkan höpinää edellisen postin linjoilla.
Usein kuuluu sanottavan että boulderointi on paras harjoittelu muoto kiipeilyyn. Onko moisessa väitteessä jotain perää, vai onko boulderointi trendihippien hypetystä? Sportin ja boulderin merkittävin ero lienee suorituksen kesto. Lihaksistohan reagoi näihin kahteen eri kiikkumuotoon väkisinkin melko eri tavalla.Minusta loistava vertaus löytyy juoksusta. Boulderin kesto vastaa karkeahkosti 100-400 metrin roiskasua, kun taas köysireitin pituus(ajassa) vastaa useinmiten jopa suomessa minimissään 800 metrin happohelvettiä.

Molemmat kiipeilyn alalajit edellyttää kuitenkin aika monia samoja ominaisuuksia.
Tekniikka, kordinaatio,venyvyys, voima, keskittymis- ja reitinlukukyky, sekä voimakestävyys tulee ainakin heti mieleen. Erot näiden kahden suuntauksen välillä ovat kehon kannalta silti merkittäviä ja paras tapa havainnoida lajien ero käytännössä on tarkkailla boulderin pariin eksynyttä sporttikiipeilijää.

Kehon kannalta ero on mun mielestä varsin selkeä ja yksiselitteinen. Boulderoidessa keho pyrkii tyhjentämään lihaksiston voimavarat mahdollisimman nopeasti voimantuottoon.Mitä tehokkaammin, sitä suurempi teho hetkellisesti saavutetaan.Minkäänlaista palauttelua suorituksen aikana harvemmin tarvitaan. Sportissa vaaditaankin taas enemmän voimakestävyyttä, maitohapon sieto- ja reitinlukukykyä jotta sopivat lepopaikat saa käytettyä hyödyksi.Monia pelottaa myös köyteen tippuminen joka tuo lisämausteen touhuun. Äkkiseltään tästä voisi tehdä päätelmän että köysikiipeily on harjoittelumetodina boulderointia tehokkaampaa, mutta imo asia on juurikin päinvastoin.Tähän toki vaikuttaa millaisia sessioita kukin kiipeää.

Kun hallilla seuraa muiden köysitouhuja, näyttää siltä että moni tekee samoja virheitä mihin itellä oli aina taipumusta. Doggaillaan vaikeita reittejä, liian lyhyillä palautuksilla ja liian monta sarjaa perätysten. Jos joka toisella klipillä loppuu paukut ja lepäillään köydessä minimiaika että jaksaa taas tehdä muuvin tai kaks niin mikähän ominaisuus tällaisella tyylillä parhaiten kehittyy?
No eihän se ainakaan optimaalisesta perusvoima harjottelusta mitenkään mene? Tällä tyylillä kiiveten useamman kerran viikkoon saa kehon todella tukkoon. On kokeiltu aika monta kertaa.
Toinen maneeri minkä monesti on tullu havaittua on että helpommat reitit läpsytellään luvattoman huonolla tekniikalla toppiin.

Aina kun kiivetään lähellä omaa maksimiaan tekniikkaan kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota. Boulderoidessa muutkin edellä mainitut virheet on mielestäni paremmin vältettävissä. Volyymiä ja intensiteettiä on helpompi säätää kesken session, koska toppauskuumetta boulderoidessa ei mulla ainakaan esiinny.Tällöin suorituksen kesto ja palautumisaika on lähempänä optimaalista voimaharjottelua. Tämä  ei  tosin ole mikään itsestäänselvyys.Monesti näkee jonkun antavan 10 yrkkää 5 minuutissa samalla reitille.

Oli niin tai näin, tärkeintä lienee että kiipeily pysyy itselleen hauskana ja mielenkiintoisena.
Tähän paras lääke on luullakseni kehittyä.



Join mökillä muuten kaljaa ja harjottelin tähikuvausta. Siitä se lähtee.

Parin vuoden ajan mulla on ollu intohimona kahlata läpi kaikki artikkelit koskien kiipeilyn lajinomaista harjottelua. Muun muassa neiti Eva Lopezin artikkelit on varsin viihdyttäviä http://en-eva-lopez.blogspot.fi/ Kolme vuotta on nyt menny aika aktiivisesti kiivetessä ilman suurempia taukoja ja turhautumisia ja alkaa viimein tuntua siltä että osaan muodostaa jonkunlaisen hataran käsityksen siitä mikä on tehokasta ja henk.koht toimivaa lajinomaista harjottelua. Listaan omat mielipiteeni/huomioni tähän jotta voin niitä myöhemmin, vuoden tai parin päästä tarkastella ja niihin palata.

-Yksittäinen paras harjoittelumuoto kiipeilyyn on kiipeily. 

-Volyymillä on merkitystä. Intensiteetillä on merkitystä.

-Edellisen kombinaatio on suurin yksittäinen tekijä kehihttymiselle.

-Jaksottamisesta on hyötyä.Ainakin henk.koht. kiipeäisin muuten liian paljon liian lujaa.
-Kehon huolto kovaa harjoiteltaessa on välttämätöntä sekä kehityksen maksimoinnin, että loukkaantumisriskin minimoimiseksi.

-Tiheä, kovan intensiteetin harjoittelu ilman riittävän pitkiä lepojaksoja johtaa loukkaantumiseen.

-Tiheä, kovan volyymin harjoittelu ilman maksimivoimakausia johtaa taantumiseen.

-Kaikki harjoittelu ilman voimaharjoittelua pysäyttää jossain vaiheessa vääjäämättä kehityksen, johtuen mm. seuraavasta väittämästä.

-Voima määrittää viimekädessä myös kestävyyden.

-Kestävyys ja voimakestävyys ovat täysin eri ominaisuuksia.

-Lihaksen hypertrofia ei (ainakaan mun kohdalla) pitäisi kiipeilyssä olla harjoittelun tavoite vaan sivutuote.

Ja viimiseksi tärkeimmät huomiot: 

-Kiipeilyllistä kehitystä ei kannata mitata liian lyhyellä aikan välin otannalla. Aiheuttaa aivan turhaa stressiä.

-Aikasempi voimallinen huippu on helpohkosti saavutettavissa.Lihasmuisti on varsin hyvä.
-Silloin kun ei huvita, käydään kiipeämässä tarvittava määrä perusvoimaa voiman ylläpitämiseksi.
-Silloin kun huvittaa kiivetään riittävä määrä myös perusvoimaa, sillä perusvoimaharjoittelu luo pohjan kehittymiselle.Motivoituneena kiipeämään projektit voi kiipeilystä tulla liian yksipuolista ja täten kuluttavaa.

-Säännöllinen, omistautuva ja monipuolinen harjoittelu johtaa pitkällä aikavälillä kehitykseen.

- Edelliseen viitaten kiipeilyssä "pitkä aikaväli" voi olla vuosia.

-Kärsivällisyys on hyve.

Aihe on varsin mielenkiintonen ja voin olla monessa asiassa täysin väärässä.Kuulisin mieluusti muiden havaintoja aiheesta.

Mukavia ylirasituksen merkkejä alkaa olla  nyt ilmassa. Kurkku on kipeänä kolmatta päivää, olo on leijuva,uni tulee todella huonosti jos tulee ja syke nousee rasituksesta välittömästi pilviin.
Vaaka näyttää joka päivä vähemmän ja vähemmän ja ruokahalu alkaa olla kateissa.
Ruokahaluttomuus ja syke tosin johtuu varmaankin stimulantista jota dietin tukena olen nyt hetkenaikaa popsinu.Toimivaa tavaraa jos ei välitä pienistä sivuvaikutuksista.
Eilinen vierailu Konalaan oli melko juhlava. Sain kiivettyä kolmen session projektin ( oranssi 6c+, rusettihänkin vasenosa). Toistin vielä uudemman kerran ja menin juomaan ansaitut lähetyskahvit.
Otin heti uuden projektin takaosan oikean puoleiselta  n.25-asteen negalta.Hieno reitti ja haluan sen videoida jahka saan sen ens viikolla pakettiin.Nyt harjotan itsekuria lepäämällä loppuviikon.

Keveys on mielyttävä tunne

Kesän sikabulkki-läskit on on karistettu ja vaaka pysähty aamulla 77 kilon tienoille. Rasvaa palaa ihan kauheaa tahtia ja olo on ajoittain jopa virkeä.Kattelin toissapäivänä vanhoja lomakuvia Meksikosta vuodelta 2010. Muutos näkyy jopa omaan silmään ja postaan before/afterin kyllä jahka viimiset traanit tästä tirisee.Nälkä on kyllä melko v-mäinen kumppani pidemmän päälle enkä sitä juurikaan siedä, eikä onneks oo ollu tarvettakaan.Tosin mahan täyttäminen 1200 kalorilla päivää kohti on saanu luovuuden kukkasen kukkimaan mitä moninaisemmin tavoin.Jos tuo vajaaksi syöminen ja rasvanpoltto jotakuta kiinnostaa voin
siitä kirjoitella.

Kiipeilyt on sujunu varsin mukavasti perusvoima tyylisillä meiningeillä lukuunottamatta yllätys yllätys, kampustelusta kipeytyneitä kyynärpäitä.Mahtaakohan tuon päälle tehdyt lukotusharjotteet rasittaa kyynärvarsia myös? Tähän ja muutenkin hitaampaan palautumiseen kiristelyn aikana on auttanu suuresti hieronta ja suosittelen sitä kyllä kaikille jotka kiipeävät +3kertaa viikoon tahtia.
Mun oma hieroja on kovaa punttaava ja todella asiansa osaava kaveri. Uskomaton tunne kiivetä aukihierotuilla forkuilla. Mulla alkaa herätä jopa toiveita siitä että pystyn tulevaisuudessa treenaamaan keskimäärin jokatoinen päivä kunhan intesiteetti, harjotusmetodit, paino ja kehonhuolto pysyy tasapainossa.
Hankalaa varmaan mut yritän tätä kyllä syksyllä.

Melkosta viidakkosäätä on luvattu tälle viikolle joten ulkoilut jää vähemmän yllättäen taas väliin.
Hyviä kitkoja vaan kaikille ;)