Seiskoille

Kunnon selkäsauna tekee aina hyvää vai miten se meni. Nyt on kroppa niin hyvässä tikissä parin kuukauden löysäilyjen jäljiltä, että saa luvan kestää snadia runtua.Aika ottaa epätoivosta yrkkää yli seiskan reiteillä. No ei se niin epätoivosta kyllä edes ollu.Meni oikeestaan ihan suksee. Sain linkitettyä monia 7a+ muuveja 45 hänkillä nippuun. Keho tajus nopeesti miten homma toimii ja hermotus on hereillä jo valmiiks. Mystistä. Kampustelin lopuks isommilla listoilla tasavetoja (molemmat kädet samaa aikaan seuraavalle) ja tokalla vedolla rimat meinas loppua kesken. No siihen oli todella hyvä lopettaa.

Statseja ku kattoo ni tää oli vuoden 15 boulderi.Tuntuu ihan laiskottelulta kiivetä näin törkeen vähän.2 köyttä,3 joogaa 5 keskikroppaa ja kolme leuanvetoa lisäromuilla lisäharjoitteina.Yhteensä 28 harjotetta mikä toisaalta on jo sentään jotain.

Viime vuonna kiipesin aivan liikaa rajoilla. Kauheeta nuoralla tanssimista. 4 maksimitreeniä viikossa. Samoilla projekteilla kerrasta toisee, kuukausia putkee.En muista oliko siinä joku pointti. No eihän se hirveen hyvin menny.Lupaan nyt itelleni et alotan tän sormirääkin rauhassa enkä jatkossakaa palaa noihin 4 kertaa/viikko systeemeihin. Ja lepopäivinä meen kuvaamaan, enkä "vähän vaa kiipeemään".

Tänää oli huikeet energiat koko päivän vaikka koisasin vaivaset viitisen tuntia yövuoron jälkeen. Saa nähä nukuttaako tänä yönä.
Epäilen.

Aamut on ollu nyt niin hienoja että on ollu pakko mennä kameran kanssa heilumaa pelloille yövuorojen jälkeen.Uus kamera rokkaa ihan kympillä kokoseksee.Toivotaa et nää hyvät kelit jatkuu ja alkais lämpenee, olis kiva päästä jo ulkokiikuille.

Lepo ja ego

Mun motivaatio on ylittäny selkeesti uuden rajapyykin ja nykysellään multa löytyy riittävä määrä intoo myös lepuuttamiseen. Ei se vieläkään herkkua oo, mut kyllä tää menee. Luulen etten oo tänkään asian kanssa kovin yksin. Viikko ilman lepoa tai pidempi ajanjakso ilman maksimi vääntöä ja feiliin saakka menemistä tekee levottomaks. Kun kattoo miten muut boulderkeijot vääntää niin tuntuu et se jatkuva epäonnistuminen on lähempänä mukavuusaluetta ku helpot lähetykset. Aikanaan kun boulderiin tutustu, en voinu sietää etten saanu sitä samaa flow-tunnetta mihin köysireitillä pääsee niin helposti. Tuntuu ettei nykysellä tekemisen tyylillä saa enää mitään helpolla ja siitä on tullu kaikinpuolin palkitsevampaa.

Kiipeeminen prosessina on opettanu mulle tosi paljon. Just toi kaikki-nyt-heti-suksee-asenne on vaihtunu ja ego selkeesti antaa tilaa nöyryydelle ja aidolle tekemiselle - ainaki kiipeilyn saralla. Kyl täs vielä on ajoittain semmonen palkkionmetsästyksen maku, mut se on menettämässä merkitystään. Tää toki saattaa olla illuusio.

Onhan se palkitsevaa topata 30 yrkän projekti. Siin on just sitä prosessia mitä elämä on. Tavote,yrittäminen,epäonnistuminen,oppimisprosessi,suorittaminen ja lopputulema. Sisäkiipeilyn ainut varjopuoli mulle jos ruuhkaa ei lasketa, on se et asiat saattaa jäähä kesken. Ne on kiva viedä loppuun.Onneks lopputulema on sama huolimatta siitä et häviiks yks projekti alta.

Ihme horinaa. Pitää varmaan tehä töitä välillä, siitähän mulle maksetaa.

Filippiinit

Eilinen sessio oli vähän pettymys. Menin ysiltä Konalaan toiveena että trafiikki ois jo vähän rahouttunu. Eipä ollu. Populaa oli yhtenä k****ä. Kympiltä totesin etten ees yritä kuvata mitään, kennolle olis kuitenkin tallentunu lähinnä patjalla seilaavia kanssakiipeilijöitä.

Isompi ketutuksen aihe on ettei kroppa ollu palautunu viimeviikon rääkistä.
Sormissa tuntuu edelleen rasituskipua.Hauiksessakin tuntuu jotain pientä jännää. Mut on mulla tosta sessiosta aika paljo hyvääkin sanottavaa. Toppasin kaks uutta kuusceetä joista toinen meni onsighttina, JES. Tää on eka laatuaan. GJ \o/ Lisätään tavotteisiin että tällaset on vuoden loppuun mennessä sääntö eikä poikkeus.

Koko ajan mietityttää että johtuuko tää kehityspyrähdys siitä että viimevuoden tiheä treenitahti tuottaa satoa kun keholla on ollu paremmin aikaa palautumiseen. Vai siitä että mulle sopiva harjottelutiheys on noin kolmen tai neljän päivän välein.Aika hanurista jos näin on.Ois kiva kiikkua 4-5 päivää viikossa. Kai se niin on että treeni-frekvenssiä on vaa ajoittain syytä vaihtaa.


Filippiineistä piti vähän jauhaa. Tuli käytyä keski-filippiineillä 2011 ja sen jälkeen oon koko ajan vaan haikaillu takasin. Viikon verran urhattiin kiipeilyyn. Tai veneilyyn siinä suurin osa aika toki meni. Kränkkäilyt suoritettii Palawanilla, muusta filippiineistä eristäytyneellä saarella. Kalliokiipeilykulttuuria ei mestalla ole. Meidän venekuski, herra Bambu kerto kyllä tarinaa jenkistä joka oli pultannu muutama vuos aiemmin kaltsua pisnes mielessään. Hemmo oli vaan kadonnu mystisesti Ameriikan reissullaan. Tätä kaltsia ei viititty mennä kattomaan kun ei köyttäkään mukana ollu, eikä sitä Palawanilla tarvi. Vettä ja kaltsua on joka puolella ja maisemat on ainakin rollareihin verrattuna kohtuulliset. Kuvat kertoo enemmän:

Kestävä kehitys

Jäin jumiin kelamaan tota pitkällä aikavälillä tapahtuvaa kehitystä. Perjantaina tööttäsin tarkotuksella sellasen circuitin että tiesinpähän tehneeni.Suunnitelma oli pitää taukoa huomiseen joka on ollu helppo pitää.Mun on yleensä parasta pysytellä bouldereilta pois jos voimat ei oo 100% palautunu. Tulee vaa turhautuminen siitä ettei oo antanu kropan palautua, ei voi antaa parastaan ja riski loukkaantumiseen on potenssiin sata.Silti niille projekteille pitää vaeltaa aika-ajoin puolkuntosena ja se tekee ihan saletisti hallaa kehittymiselle.Hyvin jännä.

Not.

Hyvin tyhmä.


Kiikkuja oon nyt kirjannu yös 2011 keväästä lähtien ja ne näyttää tältä:

2011 - 79
2012 - 123
2013 - 14

Tänä vuonna oon onnistunu kirjaamaa jo 3 core-,3 jooga- ja kolme leuanvetoatreeniä lisäromuilla.GJ! Keskivartaloa ainakin on oikeasti enemmän, mut pitää muistaa kirjata ne ylös ni ei tartte selitellä.
Viimevuoden alkupuolella tää homma luisu sitte pääosin boulderin puolelle.kehityskaari pelkistetysti on 6a-->6c. Köysi puolella en varmaam tällä hetkellä kehity,mut se on mulle ihan sejasama.
Niitä sisäseiskoja on doggailtu riittävän kauan ja seuraavan kerran ku alan köysihommaa sisällä työstämää, haluun et mulla on voimaa oikeesti paljo enemmän kun ennnen ja suuntahan on tosi hyvä ja tavote osin jo täytetty.

Perjantaisen session jälkeen oli ekaa kertaa tänä vuonna sitä pelottavan laatusta kipua sormissa ku heräsin(tais olla seuraavana aamuna). Tai lähinnä se on sitä sellasta jäykkyyttä.Sormet on niinkun puoliks koukussa kun herää ja ne on aivan tönköt. Siihen kuntoon ku kädet menee, alkaa järki yleensä päässä kuiskimaan että lepää. Kehityn selkeesti ja uskon tohon vinkkiin nykysin ekasta huomautuksesta. Näinhän ei aina oo ollu. Viimeks joskus marraskuussa venäytin kaks vasurin sormea
niin et legendaarinen kauppakassireeniki sattu ihan törkeesti.Ego ei ilmeisesti ymmärtäny että seiskan dynot pienistä poketeista ja umpiväsyny keho ei mun kohalla välttämättä oo tehokas treenimetodi.ONNEKS mitään ei revenny ja vamman hoitoon meni noin 2 kuukautta.


Harmittaa etten oo saanu järjestettyä mitään siistiä reissua tulevaisuuteen. Tästä on jo kaks talvea aikaa ku käytiin vaimon kans filippiineillä. Uskomaton mesta. Tahtosin jo takasin. Vesisooloa on niin paljo ku jaksaa vaan kiivetä. Kaiken lisäks on todennäköstä ettei sitä kukaan muu oo ikinä ees kiivenny.
Tosta lisää ens postissa. Fiilistelen jo kuitenki yhellä vaimon huippulaakilla:

24/7

SE pyörii mielessä 24/7. Tauti on jatkunu jo vuosia. Välillä se helpottaa vähän, tosin sillonkin motivaatio ite kiipeemiseen on säilyny. Tää blogin rustaaminen tekee selkeesti hyvää.
Mikä siinä on että tää on niin kokonaisvaltasta touhua? Luulen et mulla on lajitovereita aika paljon. Siitä ei vaan puhuta hirveesti ääneen., mut kyl sen hallilla ja kalliolla huomaa että jengi on aika sisällä lajissa.
Toki on mahollista että suurimmalle osalle tää on vaan harrastus.Mulle ei.


Sulkkareita on avainniput täynnä. Facebook työntää feediin kiikkupornoa yhtenä torvena.Blogit plärätään läpi päivittäin, samoin keskustelufoorumit.Syömisiä kytätään ettei läskiä vaan tartu luiden ympärille grammaakaa enempää. Nukkuminen suoritetaan laybackissä. Aamulla venytellään jos se vaikka joskus alkais taipua.Kauppakassi pitää kantaa aina yhellä sormella.Uusia kenkiä katotaan eri sivuilta kerta viikkoon. Vaimo ilmottaa 4 lepopäivän jälkeen et nyt on aika painua taas kiikulle kun ukko alkaa käyttäytymään ihan liian levottomasti.

Onhan tää nyt aika hullua.

Kaiken kaikkiaan kiipeily on niin iso osa mun itsetuntoa, mieltä ja eheyttä ettei se aina tunnu terveeltä.
Mitähän sitte ku tää loppuu? Ei vaan enää pysty. Viimestään kasikymppisenä?
Onneks mulla on siltikin vielä  perhe, ystävät, valokuvaus ja kalastus. Sitäpaitsi ongelle pääsee rulliksellaki. Ei tosin parhaille kiville,Mut siihen on vielä matkaa, hetki. Toistaseks heitetään seisten.

Progressio

Viime aikoina on ollut havaittavissa huomattavaa kehitystä. Yritän ymmärtää mistä se johtuu.Viime vuonna kirjattuja kiikkukertoja tuli 123.Tämä oli mun intensiteetillä  liikaa.Vai oliko?Ainakin jälkeenpäin tuntuu ettei sielä kovin montaa hyvää palautumisjaksoa ollu.Vaarana vaan on että jos teen johtopäätöksiä lyhyen ajan kehityksen perusteella, saatetaan mennä metsään.

Pitkän aikavälin kehitys tässä se pointti on.10 vuoden päästä olis kiva lähestyä kasia.Viime vuonna sessiot oli lyhyitä ja rankkoja. Päätä hakattiin seinään urakalla.Tämän vuoden puolella taasen kiikut on venytetty parhaimmillaan yli kahteen tuntiin.Muita treeniin tehtyjä muutoksia viimeisen muutaman kuukauden aikana:

-Kiipeilyn määrää sessioina on vähennetty.

-Tämän myötä palautumisajat pidentyneet.

-Lepoaikaa yrkkien välillä pidennetty.

-Jumissa olevien projektien itsepäistä hinkkaamista vältelty.

-Palautumiseen on panostettu enemmän monella saralla:
Joogaa /venyttelyä päivittäin, +3 litraa vettä päivittäin,beta-alaniinin määrää lisätty,pallo hierontaa ja Ice Poweria kipeisiin lihaksiin tarvittaessa.

-Keskivartaloharjoiteita vastaavasti lisätty ja uutena hermoston piristyksenä joulukuussa mukaan toin     leuanvedon lisäpainoilla. Myötäotteella maksimiykkönen liikkuu tällä hetkellä 30 ja 40 kilon välissä.

Mitähän johtopäätöksiä tästä pitäs nyt vetää? Ei mitään hajua.
Pääasia että kiipeäminen on mukavaa ja motivaatio kukkii. Näitä juttuja on vaan kiva kelata silloin kun ei voi kiivetä. Toivottavasti mun kroppa kestää joskus vielä jokapäivästä harjottelua.

Viime vuoden tavote tikata läjä 6c:tä sisällä täyttyi.
Tämän vuoden tiukka tavote on sama kuin edellis vuonna eli nostaa tasoa pykälän verran.
Ulko kiipeilyyn tavotteita ei aseteta. Se on puhdasta naaatiskelua ja kahvin juontia.
Vuoden loppu puolella on siis haaveena topata tusina alaseiskoja.
Niin kauan kun harvempi harjotus frekvenssi ja pidemmät sessiot tuottaa hyvää tulosta mennään tähän tyyliin.

Specs

Ja kiipeilyblogia pukkaa...
Syy alottamiseen lienee se etten saa muiden kiipeilyaiheisista blogeista tarpeekseni 12 tunnin duunipäivien aikana. Toinen painava syy on siinä että kattelisin mieluusti muiden peruskiikkujien vitskuja, mutta niitä ei liikaa eetteriin pauku. Lupaan siis panostaa videomateriaaliin (ja kuviin!), uuden kameran voimin.

Vähän speksejä:

-Kiipeilty: 4-5 vuotta.
-Kehitys: Vaatimaton, (sitä on tosin taas havaittavissa)
-Suuntaus: Tällä hetkellä vahva kallistus boulderointiin
-Treenimesta: Konala.
-Paras kokemus: DWS keskifilippiineillä on ollut tähän asti parasta.

Disclaimer. Videot tulevat olemaan olettavasti täynnä heikkoja kuvakulmia ja huonoa kiipeilytekniikkaa täynnä.

Tulkaa huikkaamaan jos tunnistatte mut tätä kautta.

Ja ensimmäinen videotesti uudella hienolla Canon G1 X:llä: