Päivät pitenee, aurinko paistaa ihan herkeemättä ja lumi muuttuu nestemäiseen muotoon ja valuu ränneistä terassin laudotukselle.Kuumotus päästä suorittamaa aktivitteeja pihalle on ihan järkyttävä.Pilkkiminen on hanurista ja jääpuikkojen hakkaamiseen en oo toistaseks ryhtyny.
Tähän aikaa viimevuonna pääs jo ongelle. Ennen köysikiikkuja oli pakko käydä kollaamassa jäätilanne ja aika lohdutonta on, kaunista tosin.

Klik

Köydellä kiipeeminen ei edellenkää tunnu kovin eteenpäin vievältä puuhalta.
Kivahan se on käydä läpsyttelemässä niitä reittejä,ei siinä. Köysittely tuntuu oikeestaan ihan hyvältä palauttavalta aktiviteetilta, paitsi että mun vasen takaolkapää alkaa usein vihottelemaa lisääntyneestä volyymistä. Uskomatonta et se kestää kuukausien tauottoman intensiivirääkin bouldereilla ja vasiten kipeytyy tosta kevyestä läpsyttelystä. Johtuu varmaan roikkumisesta jota köysitouhussa syystä tai toisesta aika paljon tulee harrastettua. En sille mitään muutakaa syytä keksi.

Aki on vetäny mut onneks mukaan yhteen sen 3d-seinällä makaavaan projektiin.Kruksiton alaseiska siinä keskellä.  Toi seinä on mulle painajaismainen kulmaltaan. Se on semmonen välimallinp***a. Ei suora eikä hänkki. Melko mauton, hajuton ja hapottava. Kaikki paino valuu käsille heti loivan negan alussa, ihan sama miten päin askellan menemää sitä. Kolme-neljä muuvia neganpuolella ja lepotauko kutsuu.

Jotenki mun on helpompi sulattaa se et reitti jää kesken koska se on liian vaikee muuveiltaan.Mut se että reitti tuntuu osiin pilkottuna ihan tissiposkimeiningiltä, eikä sitä saa menemää on kyllä jotenki ihan hirveetä.Pitää mennä ens viikolla runttaamaa se saatana väkisin.

Nyt on ollu aika himmata tahtia ja tehä syrjähyppy takas köyden parii. Lukeman perusteella aika moni taistelee köysittelyssä putoomisen pelon kanssa, eritoten pidempien taukojen jälkeen.Itelläni en tota vaivaa onneks huomaa.
Mun klippaaminen on aina ollu niin heikkoa ettei siinäkää oo päässy takapakkia tuleen. Lepäämisen kanssa tuntu olevan ehkä eniten hakemista.

Areenan kisaseinän oikeessa laiassa on kiva 5c jota hinasin kolmee otteesee palautteluna.Viimisellä kiekalla rupesin hakemaa ravistelupositiota samasta kohasta ku muillakin kerroilla, keskeltä reittiä.
Tuli vähän dumbfuck-olo kun huomasin et lepo onnistuu ilman käsiä, kuhan rekryää keskivartalon mukaa talkoihin ja antaa senkin tehä jotain.

Note to self: Lepoasentojenkaa pitää vähän skarpata.

Pumppi on kyl lamauttava ilmiö silloin jos sitä on systemaattisesti juossu karkuun kuukaudest toiseen. Se jotenki säväyttää. Alkaa pelottaa et sortuu johonki helppoo virheeseen. Toinen juttu mikä mua arveluttaa on se ajankohta milloin uskaltaa päästää forkut täytee happoa.Ekan tunnin aikana hankittu flashpumppi yleensä tuntuu tuhoovan sen parhaan terän koko touhusta. Tätä virhettä osaan onneks vältellä jo ihan taidolla, mut lämmitelymetodeis on aina hiomisen varaa.

Muiltaosin homma rullaa ihan hyvin.Toki mun stamina alkaa piirtää lehmänhäntäkäyrää jo 10 helpohkon reitinki jäkee mut siihen on totuttu.Boulderoijalle se on ominaisuus eikä puute.

Videokuvaamisen kanssa on ollu edelleen kiusallisen hiljasta. Yhen hienon probleeman oman ensinousun sain taannoin sentää tallennettua. Upee, herkkä reitti vaikkei se tosta vänkkäämisestä ehkä välity .Suosittelen.

Mietin aamulla konalasta pois ajellessa et mistä se hyvä sessio koostuu. Mulle ainakin on tärkeetä et saa suoritettua vaikka ees yhen jonkun itelleen hankalan jutun. On se sitte yks käden heitto, isompi muuvi tai linkkaus, tai kokonainen reitti. Jotain valmista on aina hieno saaha aikaa. Mut toinen paljo isompi tekijä on se et saa rekryttyä koko kehon oikeesti satasella siihen kiipeemiseen.Listasin pääpiirteittäin hetkellisen kiipeilykunnon osatekijät jotka mulle tuli keskeisimpinä mieleen:

-Sormet ok.
-Forkut  ok,ettei pumppaa suotta.
-Selkä/olkapäät täydessä voimassa.
-Lonkan ja alaselän liikkuvuus 100%.
-Yleinen vireystila hyvä.
-Keskittymiskyky ok.

Aika typistetty lista mut silti tos on musta melkeen kaikki oleellinen? Tän jälkeen rupesin kelaamaa, et mitkä on ne eri tekijät jolla noi ylläolevat ehot täyttyy.No niitä on lopunperin melko määrä.Jätetään lepo ja muut itestäänselvyydet täst pois. Samoin hienosäätö.

 -Lämmittely.
Ihan ykkösjuttu musta.Täähän on kaikille itsestäänselvyys mut silti ehkä 10% jengistä lämppää kunnolla.Ite saatan hyvänä päivänä jopa kuulua tohon kymmenen pongon sakkii :)

-Koko kehon läpikäyvät venyttelyt treenin ulkopuolella.
Jotenki siitä alkaa tulla ruutiinia jopa kankeelle juntillekii ku tarpeeks monta vuotta kiipee.
 
-Rittävä hiilihydraatin ja veden saanti.
Vettä pyrin juomaa joka päivä 3 litraa.Täs kohtaa jos oikasen huomaan sen samantien heti treenin alussa. Eritoten kädet menee flashpumppiin, välillä jo lämpätessä.Muistaakseni blogikolleega Aki.H joskus hehkutti kuinka kivasti palautuu ku vetää puol kiloo karkkia iltapalaks.Ei voi ku kompata. Tuntuu et mitä nopeempi hh ja mitä enemmän niitä syö, sitä parempi palautuminen.Harmi et täs on pakko tehä kompromisseja ettei se flesu vaa tartu. Etenkää perseesee tahi muihin kiipeilyllisest hankalii kohtii.

-Kehon aminohappo- ja phtasapaino.
Kreatiini ei musta sovi kovin hyvin lajin henkeen tai en sitä jostain syystä käytä, mut beta-alaniinin puolesta on pakko liputtaa.BA on karnosiiniaktivaattorina toimiva aminohappo. Karnosiini taasen on kehon voimakkain yksittäinen maitohappopuskuri. En ainetta sen enempää promoa ku ei siitä mulle kukaa mitään maksa, mut ompahan treeniä parantavaa pulveria.Phtasapainon tarkkailusta oon laistanu koska en tosiaan enää juurikaa kärsi pumppaavista forkuista, kiitos beta-alaanin ja riittävän veden saannin.

-Valmistatuminen treeniin.
Muistan nykysin aina syödä tunti kaks ennen kiikkuja, hyvä jes.Täl aterialla ei musta proteeinilla oo mitään virkaa.Joku saa mieluusti esittää perustellun eriävän mielipiteen ja korjaan kyllä syömistäni tossa kohtaa. Oikeestaan jos joku vois perustella mulle miks mega-ateria on välttämätön ennen jokaista kiipeilyä, oisin hyvin tosi kiitollinen!Nojuu..
Aamutreenille on vaikeeta saaha kovin paljo nestettä alas, mut jos edelliset päivät oon tankannu hyvin en huomaa mitään ongelmaa.
Jos lähen himasta, yritän aina vähän lämmitellä ja mobilisoia lonkkia yms.
Juon kahvin ettei heti ekaks tartte tilata lattea ku pääsee pelipaikoille. Otan BA:n ,300mg kofeiinia ja juon vettä. 

Näiden tekijöiden rutinoittamisella oon selkeesti saanu huonoja kiipeilypäiviä vähennettyä.
Katotaan saanko kolme pitkää (2h-4h) ja eheetä bouldertreeniä tälle viikolle jos oikeen panostan yllä mainittuu.. Kiikkuja!

Olikohan Dave MacLeodin "9 out 10 climbers make the same mistakes" jossa neuvottiin ruuhkavuosien ja kiipeilyn sulauttamisesta toisiinsa.Harmi ettei mitään muistikuvaa mitä kappaleessa sanottiin.Muistaakseni ihan pätevää tekstiä kuitenkin, eikä mitään "choose climbing u fatso"-tasosia vinkkejä.

Enideis, pitää alkaa soveltaa.Tuntuu et 2-3 kertaa viikkoonkin on nyt ihan liian tiukalla. Tän päivän treeni typisty 30 minuutin sormilautaan ja leuanvetotankoon. Keväällä perheeseen syntyvä apukiipeilijä tuo varmaan viel oman mausteensa tähän ruuhkavuosisyndroomaan. Onneks työjutut hoituu 4päivää töitä - 6 päivää vapaata periatteella. Ainakin toistaseks. Harvoin näin pahaa treeniaikavajetta pääsee syntymään. Onneks, koska silloin alkaa useinmiten hermot yllättäen kiristyy.

Loppuviikosta lupaan itelleni kahet kiikut. Kiipeen lujaa ja laadulla.

Eilen kävin pyristelemässä toisen maksimisession tälle vuodelle. Optimaalisessa treenikuviossa toi treeni olis ollu tänään, mut viikonloppu menee äijien kanssa mökkeillessä. Parempi varmaan näin, ku että olisin tänää ottanu treenin jälkeen palkkariks kaljaa. Yks välipäivä oli yllätten melkeen jopa riittävä palautumisee, kuhan kattoo asiaa riittävän positiivisesti.

Huomaan itestäni aika nopeesti oliks sessio askel progressiion vai askel sairastuvalle. Raja on silti aika häilyvä silloin ku haluaa maksimit irti.Sormet on edelleen tikissä ja mun valkonen neljävitonen edisty piirun verran. Luulin tosin et muuvi jonka sain eilen menemää mukavasti olis ollu joku kruksin tapanen, turha luulo.Viime kuussa tuli 10 buolderia ja seittemän oheis reeniä. Tuntu hyvältä konseptilta. Katotaa miten toi toimii stressaavan treeniin kanssa. Pitää vaa toivoa et keho suhtautuu armollisesti vuoden ekaan läträyskeikkaan.

Painosta piti viel tuulettaa. Oonhan ikidieetillä niinku varmaan kaikki kiipeilijät. Tänää oli aamupaino 77 ja risat. En muista että näin alhaalla olis ollu varmaan 10 vuoteen.Pitää ottaa rasvat joku päivä ja tutkailla onks musta tulossa vaa laihaläski vai mistä on kyse.Pietää toiveita yllä et se kymppi alkais jo keväällä alittuu.Nyt maksan marinointiin, viikonloppuja.