Parin vuoden ajan mulla on ollu intohimona kahlata läpi kaikki artikkelit koskien kiipeilyn lajinomaista harjottelua. Muun muassa neiti Eva Lopezin artikkelit on varsin viihdyttäviä http://en-eva-lopez.blogspot.fi/ Kolme vuotta on nyt menny aika aktiivisesti kiivetessä ilman suurempia taukoja ja turhautumisia ja alkaa viimein tuntua siltä että osaan muodostaa jonkunlaisen hataran käsityksen siitä mikä on tehokasta ja henk.koht toimivaa lajinomaista harjottelua. Listaan omat mielipiteeni/huomioni tähän jotta voin niitä myöhemmin, vuoden tai parin päästä tarkastella ja niihin palata.

-Yksittäinen paras harjoittelumuoto kiipeilyyn on kiipeily. 

-Volyymillä on merkitystä. Intensiteetillä on merkitystä.

-Edellisen kombinaatio on suurin yksittäinen tekijä kehihttymiselle.

-Jaksottamisesta on hyötyä.Ainakin henk.koht. kiipeäisin muuten liian paljon liian lujaa.
-Kehon huolto kovaa harjoiteltaessa on välttämätöntä sekä kehityksen maksimoinnin, että loukkaantumisriskin minimoimiseksi.

-Tiheä, kovan intensiteetin harjoittelu ilman riittävän pitkiä lepojaksoja johtaa loukkaantumiseen.

-Tiheä, kovan volyymin harjoittelu ilman maksimivoimakausia johtaa taantumiseen.

-Kaikki harjoittelu ilman voimaharjoittelua pysäyttää jossain vaiheessa vääjäämättä kehityksen, johtuen mm. seuraavasta väittämästä.

-Voima määrittää viimekädessä myös kestävyyden.

-Kestävyys ja voimakestävyys ovat täysin eri ominaisuuksia.

-Lihaksen hypertrofia ei (ainakaan mun kohdalla) pitäisi kiipeilyssä olla harjoittelun tavoite vaan sivutuote.

Ja viimiseksi tärkeimmät huomiot: 

-Kiipeilyllistä kehitystä ei kannata mitata liian lyhyellä aikan välin otannalla. Aiheuttaa aivan turhaa stressiä.

-Aikasempi voimallinen huippu on helpohkosti saavutettavissa.Lihasmuisti on varsin hyvä.
-Silloin kun ei huvita, käydään kiipeämässä tarvittava määrä perusvoimaa voiman ylläpitämiseksi.
-Silloin kun huvittaa kiivetään riittävä määrä myös perusvoimaa, sillä perusvoimaharjoittelu luo pohjan kehittymiselle.Motivoituneena kiipeämään projektit voi kiipeilystä tulla liian yksipuolista ja täten kuluttavaa.

-Säännöllinen, omistautuva ja monipuolinen harjoittelu johtaa pitkällä aikavälillä kehitykseen.

- Edelliseen viitaten kiipeilyssä "pitkä aikaväli" voi olla vuosia.

-Kärsivällisyys on hyve.

Aihe on varsin mielenkiintonen ja voin olla monessa asiassa täysin väärässä.Kuulisin mieluusti muiden havaintoja aiheesta.