Päivät pitenee, aurinko paistaa ihan herkeemättä ja lumi muuttuu nestemäiseen muotoon ja valuu ränneistä terassin laudotukselle.Kuumotus päästä suorittamaa aktivitteeja pihalle on ihan järkyttävä.Pilkkiminen on hanurista ja jääpuikkojen hakkaamiseen en oo toistaseks ryhtyny.
Tähän aikaa viimevuonna pääs jo ongelle. Ennen köysikiikkuja oli pakko käydä kollaamassa jäätilanne ja aika lohdutonta on, kaunista tosin.

Klik

Köydellä kiipeeminen ei edellenkää tunnu kovin eteenpäin vievältä puuhalta.
Kivahan se on käydä läpsyttelemässä niitä reittejä,ei siinä. Köysittely tuntuu oikeestaan ihan hyvältä palauttavalta aktiviteetilta, paitsi että mun vasen takaolkapää alkaa usein vihottelemaa lisääntyneestä volyymistä. Uskomatonta et se kestää kuukausien tauottoman intensiivirääkin bouldereilla ja vasiten kipeytyy tosta kevyestä läpsyttelystä. Johtuu varmaan roikkumisesta jota köysitouhussa syystä tai toisesta aika paljon tulee harrastettua. En sille mitään muutakaa syytä keksi.

Aki on vetäny mut onneks mukaan yhteen sen 3d-seinällä makaavaan projektiin.Kruksiton alaseiska siinä keskellä.  Toi seinä on mulle painajaismainen kulmaltaan. Se on semmonen välimallinp***a. Ei suora eikä hänkki. Melko mauton, hajuton ja hapottava. Kaikki paino valuu käsille heti loivan negan alussa, ihan sama miten päin askellan menemää sitä. Kolme-neljä muuvia neganpuolella ja lepotauko kutsuu.

Jotenki mun on helpompi sulattaa se et reitti jää kesken koska se on liian vaikee muuveiltaan.Mut se että reitti tuntuu osiin pilkottuna ihan tissiposkimeiningiltä, eikä sitä saa menemää on kyllä jotenki ihan hirveetä.Pitää mennä ens viikolla runttaamaa se saatana väkisin.