Nyt on ollu aika himmata tahtia ja tehä syrjähyppy takas köyden parii. Lukeman perusteella aika moni taistelee köysittelyssä putoomisen pelon kanssa, eritoten pidempien taukojen jälkeen.Itelläni en tota vaivaa onneks huomaa.
Mun klippaaminen on aina ollu niin heikkoa ettei siinäkää oo päässy takapakkia tuleen. Lepäämisen kanssa tuntu olevan ehkä eniten hakemista.

Areenan kisaseinän oikeessa laiassa on kiva 5c jota hinasin kolmee otteesee palautteluna.Viimisellä kiekalla rupesin hakemaa ravistelupositiota samasta kohasta ku muillakin kerroilla, keskeltä reittiä.
Tuli vähän dumbfuck-olo kun huomasin et lepo onnistuu ilman käsiä, kuhan rekryää keskivartalon mukaa talkoihin ja antaa senkin tehä jotain.

Note to self: Lepoasentojenkaa pitää vähän skarpata.

Pumppi on kyl lamauttava ilmiö silloin jos sitä on systemaattisesti juossu karkuun kuukaudest toiseen. Se jotenki säväyttää. Alkaa pelottaa et sortuu johonki helppoo virheeseen. Toinen juttu mikä mua arveluttaa on se ajankohta milloin uskaltaa päästää forkut täytee happoa.Ekan tunnin aikana hankittu flashpumppi yleensä tuntuu tuhoovan sen parhaan terän koko touhusta. Tätä virhettä osaan onneks vältellä jo ihan taidolla, mut lämmitelymetodeis on aina hiomisen varaa.

Muiltaosin homma rullaa ihan hyvin.Toki mun stamina alkaa piirtää lehmänhäntäkäyrää jo 10 helpohkon reitinki jäkee mut siihen on totuttu.Boulderoijalle se on ominaisuus eikä puute.