Filippiinit

Eilinen sessio oli vähän pettymys. Menin ysiltä Konalaan toiveena että trafiikki ois jo vähän rahouttunu. Eipä ollu. Populaa oli yhtenä k****ä. Kympiltä totesin etten ees yritä kuvata mitään, kennolle olis kuitenkin tallentunu lähinnä patjalla seilaavia kanssakiipeilijöitä.

Isompi ketutuksen aihe on ettei kroppa ollu palautunu viimeviikon rääkistä.
Sormissa tuntuu edelleen rasituskipua.Hauiksessakin tuntuu jotain pientä jännää. Mut on mulla tosta sessiosta aika paljo hyvääkin sanottavaa. Toppasin kaks uutta kuusceetä joista toinen meni onsighttina, JES. Tää on eka laatuaan. GJ \o/ Lisätään tavotteisiin että tällaset on vuoden loppuun mennessä sääntö eikä poikkeus.

Koko ajan mietityttää että johtuuko tää kehityspyrähdys siitä että viimevuoden tiheä treenitahti tuottaa satoa kun keholla on ollu paremmin aikaa palautumiseen. Vai siitä että mulle sopiva harjottelutiheys on noin kolmen tai neljän päivän välein.Aika hanurista jos näin on.Ois kiva kiikkua 4-5 päivää viikossa. Kai se niin on että treeni-frekvenssiä on vaa ajoittain syytä vaihtaa.


Filippiineistä piti vähän jauhaa. Tuli käytyä keski-filippiineillä 2011 ja sen jälkeen oon koko ajan vaan haikaillu takasin. Viikon verran urhattiin kiipeilyyn. Tai veneilyyn siinä suurin osa aika toki meni. Kränkkäilyt suoritettii Palawanilla, muusta filippiineistä eristäytyneellä saarella. Kalliokiipeilykulttuuria ei mestalla ole. Meidän venekuski, herra Bambu kerto kyllä tarinaa jenkistä joka oli pultannu muutama vuos aiemmin kaltsua pisnes mielessään. Hemmo oli vaan kadonnu mystisesti Ameriikan reissullaan. Tätä kaltsia ei viititty mennä kattomaan kun ei köyttäkään mukana ollu, eikä sitä Palawanilla tarvi. Vettä ja kaltsua on joka puolella ja maisemat on ainakin rollareihin verrattuna kohtuulliset. Kuvat kertoo enemmän: