maanantai 18. helmikuuta 2013

Kestävä kehitys

Jäin jumiin kelamaan tota pitkällä aikavälillä tapahtuvaa kehitystä. Perjantaina tööttäsin tarkotuksella sellasen circuitin että tiesinpähän tehneeni.Suunnitelma oli pitää taukoa huomiseen joka on ollu helppo pitää.Mun on yleensä parasta pysytellä bouldereilta pois jos voimat ei oo 100% palautunu. Tulee vaa turhautuminen siitä ettei oo antanu kropan palautua, ei voi antaa parastaan ja riski loukkaantumiseen on potenssiin sata.Silti niille projekteille pitää vaeltaa aika-ajoin puolkuntosena ja se tekee ihan saletisti hallaa kehittymiselle.Hyvin jännä.

Not.

Hyvin tyhmä.


Kiikkuja oon nyt kirjannu yös 2011 keväästä lähtien ja ne näyttää tältä:

2011 - 79
2012 - 123
2013 - 14

Tänä vuonna oon onnistunu kirjaamaa jo 3 core-,3 jooga- ja kolme leuanvetoatreeniä lisäromuilla.GJ! Keskivartaloa ainakin on oikeasti enemmän, mut pitää muistaa kirjata ne ylös ni ei tartte selitellä.
Viimevuoden alkupuolella tää homma luisu sitte pääosin boulderin puolelle.kehityskaari pelkistetysti on 6a-->6c. Köysi puolella en varmaam tällä hetkellä kehity,mut se on mulle ihan sejasama.
Niitä sisäseiskoja on doggailtu riittävän kauan ja seuraavan kerran ku alan köysihommaa sisällä työstämää, haluun et mulla on voimaa oikeesti paljo enemmän kun ennnen ja suuntahan on tosi hyvä ja tavote osin jo täytetty.



Perjantaisen session jälkeen oli ekaa kertaa tänä vuonna sitä pelottavan laatusta kipua sormissa ku heräsin(tais olla seuraavana aamuna). Tai lähinnä se on sitä sellasta jäykkyyttä.Sormet on niinkun puoliks koukussa kun herää ja ne on aivan tönköt. Siihen kuntoon ku kädet menee, alkaa järki yleensä päässä kuiskimaan että lepää. Kehityn selkeesti ja uskon tohon vinkkiin nykysin ekasta huomautuksesta. Näinhän ei aina oo ollu. Viimeks joskus marraskuussa venäytin kaks vasurin sormea
niin et legendaarinen kauppakassireeniki sattu ihan törkeesti.Ego ei ilmeisesti ymmärtäny että seiskan dynot pienistä poketeista ja umpiväsyny keho ei mun kohalla välttämättä oo tehokas treenimetodi.ONNEKS mitään ei revenny ja vamman hoitoon meni noin 2 kuukautta.


Harmittaa etten oo saanu järjestettyä mitään siistiä reissua tulevaisuuteen. Tästä on jo kaks talvea aikaa ku käytiin vaimon kans filippiineillä. Uskomaton mesta. Tahtosin jo takasin. Vesisooloa on niin paljo ku jaksaa vaan kiivetä. Kaiken lisäks on todennäköstä ettei sitä kukaan muu oo ikinä ees kiivenny.
Tosta lisää ens postissa. Fiilistelen jo kuitenki yhellä vaimon huippulaakilla:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti